Syksy on saapunut ja samalla koiriemme loma-aika on päättynyt. Osa meistä ottaa mukaansa metsälle tutun luottopalvelijan, toinen aloittelee metsästyskautta jännityksellä nuoren koiransa kanssa ja kolmas vasta totuttelee tallustelemaan metsäpolkuja pentunsa kanssa. Silti syksy on yhtä jännittävää aikaa kaikille. Käykäähän siis kurkkaamassa keskustelufoorumia, lisätkää kysymyksiä, vastailkaa tai vaikka vaan kertokaa koirienne edistymisestä. Jaetaan kokemuksia ja opitaan toistemme myötä- ja vastoinkäymisistä.

Kirjoitushetkellä on syksyn ensimmäinen metsästyskoe lähestymässä. Tämä taitaakin olla viimeine syksy kun koe on vielä epävirallinen. Ilmoittautumisaaika Jepuan kokeeseen on juuri päättynyt ja näyttää siltä, että koeluokat järjestyvät sekä nuorten- että avoimeen luokkaan.

Haluamme muistuttaa, että kaikkien jotka harkitsevat koiriensa astuttamista lähivuosina tulisi hankkia koirilleen tulos metsästyskokeesta saadakseen jalostustoimikunnan suosituksen pentueelle. Kerhon sisällä metsästyskoe luokitellaan jo viralliseksi.

Koska viiriäiskoira on metsästyskoirarotu, painotamme metsästyskokeen tuloksia, ennenkaikkea rodun omissa kokeissa mutta myös MEJÄ-kokeissa, koska se kertoo koiran jäljestyskyvystä. Kerho on tietoisesti luopunut näyttelyvaatimuksista jalostusneuvonnassa ja annamme enemmän painoarvoa on metsästys-, luonne- ja fyysisille ominaisuuksille. Tätä samaa linjaa noudatetaan myös muiden maiden rotukerhoissa.

Viiriäiskoira ei todellakaan ole mikään helppo rotu. Se on saksalainen metsästyskoirarotu joka vaatii ohjaajaltaan paljon toimiakseen kaikissa tilanteissa. Viiriäiskoira on nopea oppimaan, sekä huonoja että hyviä tapoja. Se vaatii voimakkaan ja johdonmukaisen mutta ystävällisen kurin, ja rajojaan viiriäiskoira kyllä muistaa kokeilla. Koiran tulee tietää paikkansa laumassa, muutoin se alkaa helposti pyrkiä johtajan paikalle. Vaadimme koiralta sekä itsenäisyyttä että hyvää kontaktia ohjaajan kanssa, se on vaikea yhdistelmä. Haluamme, että se hakee ja löytää riistan mutta pysyy silti ohjaajan hyppysissä. Tämän kultaisen keskitien löytäminen näiden eloisten, itsepäisten ja ainutlaatuisten koirien koulutuksessa on todella haasteellista.

Tämä rotu vaatii paljon työtä ja kärsivällisyyttä jotta yhteistyö metsällä toimisi. Mutta oikeilla menetelmillä viiriäiskoirasta saa fantastisen jahtikaverin joka toimii myös kotiolosuhteissa.

Trevliga höst på er alla

Maria Lindström

***************

Wachtelbackens Adonis Voin todellakin katsella iloiten taaksepäin Suomen Viiriäiskoirakerhon ensimmäistä vuotta. Tuskin kukaan olisi osannut odottaa, että ensimmäisen vuoden aikana kerhomme kasvaisi 11 jäsenestä jopa 60:en.

Vaikka jäsenemme ovatkin hajaantuneet eri puolille maatamme, olemme silti voineet tarjota mukavasti yhteisiä tapahtumia. Täällä Pohjanmaalla on järjestetty tottelevaisuus- ja noutotreenejä. 1. toukokuuta 2010 Ahvenanmaalla pidettiin tilaisuus, jossa Leif Markhagen luennoi meille koirankoulutuksesta. Vastaava tapahtuma tullaan järjestämään Vaasassa kesäkuun alussa. Syksyllä 2009 kokoonnuimme Ahvenanmaalle viettämään metsästysviikonloppua. Ajatuksena oli koota yhteen kaikki viiriäiskoirista kiinnostuneet ja esitellä rotua. Viikonlopun aikana pidettiin myös kokous, jossa kerhoamme esiteltiin Ahvenanmaalaisille viiriäiskoirien omistajille. Samalla tarjoitui mahdollisuus esittää mielipiteitä rodun kehittämisestä ja kertoa toiveitaan kerhon toiminnasta.
Menneen vuoden aikana saimme valmiiksi hyväksytyn rotumääritelmän suomeksi. Aiemmin rotumääritelmä oli saatavilla ainoastaan englannin kielellä.
Ensimmäinen epävirallinen metsästyskoe pidettiin syksyllä 2009. Se antoikin paljon mietittävää metsästyskokeita kehittävälle työryhmälle. Muutoksia ja parannuksia on nyt tehty ja niitä kokeillaan käytännössä tulevana metsästyskautena.
Spanieliliiton vuosikokouksessa maaliskuussa toivottiin, että kerhomme laatisi viiriäiskoirille jalostusohjelman. Työ jalostusohjelman laatimiseksi aloitettiin huhtikuussa ja yritämme saada tehtävä päätökseen tämän vuoden aikana. Tavoitteena on jollain aikavälillä saada viiriäiskoirat PEVISA-ohjelmaan voidaksemme vaikuttaa siihen, että jalostustoiminnassa käytettäisiin vain mahdollisimman terveitä ja laadukkaita yksilöitä.
Koska viiriäiskoirakantamme Suomessa on niin pieni, tulee meidän mielestäni kiinnittää erityistä huomiota siihen, että astutamme vain hyviä ja niin erisukuisia yksilöitä kuin mahdollista. Näin toimimalla voimme säilyttää rodun ominaisuudet hyvänä metsästyskoirana ja säilyttää jalostuskantamme tasokkaana.
Vaikuttaa siltä, että viiriäiskoiran kasvatus Suomessa on lisääntymässä. Vuonna 2010 Suomeen syntyykin ensimmäistä kertaa enemmän kuin yksi pentue!
Toivotan teille kaikille hauskaa kesää ja paljon hyviä treenihetkiä viiriäiskoirienne kanssa!
Björn Borg
Suomen viiriäiskoirakerhon puheenjohtaja

______________________________________________________________________

Tervehdys kerhon puheenjohtajalta dsc_0116.jpg

08.10.2008 Pohjanmaalla asustavat viiriäiskoira omistajat lyöttäydyimme yhteen ja päätimme perustaa Suomen ensimmäisen viiriäiskoirakerhon. Olimme leikkineet ajatuksella jo kesästä 2007 asti, ja lokakuussa 2008 saimme asian alulleen kun järjestimme ensimmäisen tapaamisen Sulvalla. Joulukuussa 2008 perustimme kerhon ja tammikuussa 2009 meillä oli ensimmäinen hallituksen kokous.

Tarina siitä, miten minä tutustuin viiriäiskoiriin, on seuraavanlainen:

Noin 10 vuotta sitten näin metsästysmatkalla esittelyvideon tehokkaasta ja monipuolisesta metsästyskoirasta, joka myös vaikutti olevan rauhallinen ja mukava perhekoira. Viiriäiskoirastahan tämä video kertoi, ja kyseessä oli ensimmäinen kerta kun kyseisestä rodusta edes kuulin. Minä kiinnostuin välittömästi ja aloin etsiä enemmän tietoa tästä rodusta.

Innokkaana metsästäjänä olin vakuuttunut siitä että tämä monipuolinen koira olisi sopiva minulle. Joka syksy aloitan metsästyksen heti 10.8 kyyhkysten metsästyksellä ja jatkan helmikuun loppuun saakka jolloin jänisten metsästys päättyy. Viiriäiskoirassa minulla olisi kaikki samassa paketissa, koira joka ajaa esiin kaikkea pienriistasta hirviin, jälkikoira ja harjoituksella kelvollinen noutaja.

Viisi vuotta sen jälkeen kun olin esittelyvideon nähnyt, niin meillä oli vihdoin mahdollisuus ottaa koira kotiimme, ja valitsimme sitten viiriäiskoiran. Toukokuussa 2005 meidän ensimmäinen viiriäiskoiranarttu saapui Saksasta Helsinkiin. Olimme ylpeitä ja onnellisia saatuamme viiriäiskoiramme. Rodun edustajia oli siihen aikaan vain 60 Suomen rekisterissä, joista vain yksi tietääksemme Pohjanmaalla.

Nyt on kulunut neljä vuotta ja tällä hetkellä Suomessa on 94 rekisteröityä viiriäiskoiraa. Pohjanmaallakin määrä on kasvanut ainakin yhteentoista koiraan. Olen vakuuttunut siitä että rodun edustajien määrä tulee kasvamaan suuresti tulevien vuosien aikana. Rotu on vielä melko tuntematon, harva ihminen on edes kuullut moisesta, mutta sitä myötä kun metsästäjät ovat päässeet tutustumaan siihen, niin kiinnostus ja kysyntä on kasvanut huimasti.

Viiriäiskoirakerhon tavoitteena on saada tämä upea koirarotu tunnetuksi. Ajatuksena on että pääsisimme mahdollisimman aikaisessa vaiheessa neuvomaan kasvatusasioissa ja valvomaan pentujen välitystä, jotta jalostuksen päämääränä pysyisi terve, hyvä -maineinen ja -luonteinen koira, tietenkin hyvillä metsästysominaisuuksilla. Tavoitteena on myös että viiriäiskoirien omistajat Suomessa saisivat mahdollisimman asiallisen ja puolueettoman arvostelun koiristaan. Tänä päivänä kun Suomessa ei ole vielä mitään (metsästys-)koetta joka soveltuisi viiriäiskoiralle. Tämä on kuitenkin mielestäni oleellista jalostustoiminnassa. Meidän tavoitteena on kehittää metsästyskoe joka soveltuu viiriäiskoirille Suomen olosuhteissa.

Päästäksemme tavoitteisiimme, toivomme saavamme kerhoomme jäseniä koko Suomen maasta. Yhteisillä voimilla, kokemuksilla ja hyvillä suhteilla saamme varmasti kerhomme toimimaan niin että kaikilla viiriäiskoira omistajilla Suomessa olisi siitä iloa.

Lopuksi haluan vielä sanoa, että minulle on suuri kunnia toimia ensimmäisenä puheenjohtajana kerhossamme Finska wachtelhundklubben r.f – Suomen viiriäiskoirakerho r.y.!

TERVETULOA!

tv. Björn Borg